Katri Sakon (o.s. Karioja) tarinaa (ja hieman jälkeläistenkin)

Pentti

Elsa Kaisa (Katri) Karioja muutti 01.03.1905 naimatonna Liminkaan, missä palveli 3,5 vuotta piikana. Tässä vaiheessa hän tutustui tulevaan mieheensä Felix Sakkoon ja muutti Ylivieskaan, missä asui hänen kanssaan. Hän teki elämäntyönsä suuren perheen ja pienen Sääskelän tilan emäntänä Yliveiskassa. (Lähde sukukirja Kauko Karioja; Garjalaisesta Gestin kautta Kariojaksi)

Katri ja Felix menivät naimisiin 17.10.1908. Ensimmäinen lapsi Väinö syntyi 7.11.1909. Kaikkiaan heille syntyi 10 lasta, joista nuorin Elina oli vain 2 kuukautta vanha isänsä kuollessa vuonna 1931. Katri jäi siis leskeksi 44 vuotiaana 10 lapsen kanssa. Tämän tarinan kirjoittajan isä Sulo Veikko syntyi vuonna 1924.

Kuva 1 on perhekuva vuodelta 1912. Toinen lapsi Lempi (s.1911) äitinsä sylissä ja esikoinen Väinö seisomassa isänsä edessä. Felixin vanhemmat Joonas (1830 – 1917) ja Kustaava (1847 – 1925) istumassa.
Kuva 2 on perhekuva vuodelta 1928. Kuva on otettu Sääskelän pihalla kiertävän valokuvaajan toimesta kuten ensimmäinenkin kuva. Ainoastaan nuorin lapsi Elina (s.1931) puuttuu kuvasta. Isäni Sulo on isänsä Felixin sylissä. Paavo (s. 1926) on äitinsä Katrin sylissä.
Kuvassa 3 on Sääskelän talo ja perhe sen edessä. Lienee otettu samalla kertaa kuvan 2 kanssa.
Kuva 4 on otettu Katrin (meille Sääskelän mummu) hautajaispäivänä (v. 1957) myös Sääskelästä. Ajan tavan mukaan kokoonnuttiin vainajan kotiin hyvästelemään poismennyt ja ajettiin sitten saattueena kirkonkylälle. Kaikki vastaantulijat pysähtyivät kunnioittamaan tilaisuutta. Kuvassa arkun päädyssä vasemmalla seisomme isosiskoni Irmelin kanssa isämme ja äitimme Kaarinan edessä.
Kuva 5 on otettu Katri-mummusta 50-luvulla Ritolan pihalla Kestilän Mäläskänkylällä. Autoalalle sotien jälkeen siirtynyt Sulo-isäni käytti äitiään Kestilässä tapaamassa sukulaisia ja katsomassa kotipaikkaansa Kössäriä, Pikkupojan mieleen jäi Kestilässä käynnin tärkeys sekä äidille ja pojalle. Isälleni syntyi myös yhteys äidin puolen sukulaisiin. Itsekin olen löytänyt puolisoni Anjan kanssa reitin Kössärin paikalle katsomaan Sääskelän mummun synnyinseutuja.
Kuvat 6 ja 7 on otettu automies isästäni. Sota-aikana hän oli tykistössä päätynyt pataljoonan komentajan autonkuljettajaksi. He ystävystyivät ja pitivät yhteyttä myös rauhan aikana. Rauhan tultua isä  jatkoi autojen kanssa ensin vieraan palveluksessa kunnes 50-luvulla hankki oman taksiluvan ja auton. Kuva 6 on vuodelta 1949 ja kuva 7 60-luvulta venäläisen Sim auton kera. Simin jälkeen isä siirtyi Mersu-mieheksi ehtien ajaa Mersuja 20 vuotta ennen jäämistään sairaseläkkeelle. Isä kuoli vuonna 1996
Vuonna 1985 isälle myönnettiin Ammattiautoliiton erityisansiomerkki kunniakirjoineen yli 40 vuotta jatkuneesta toiminnasta alalla.
Kuva 7.
Kuva 8 on otettu Jäämeren rannalla Skibottenissa vuonna 1955. Isä vei meidät silloin Suomen ja Norjan Lappiin. Mukana olivat vanhempani, mummumme ja vanhempieni ystäväpariskunta, isosiskoni ja minä. Kaikki 7 henkilöä sen ajan Skodassa sen ajan Lapin teillä (Kuva 9 ja 10). Kalajokilaakso-lehdessä oli juttu reissustamme. Tällä reissulla minusta tuli Lapin hullu Ja olen sen tartuttanut myös puolisooni Anjaan, lapsiimme ja lapsenlapsiimme. Mutta se on eri tarina !
Kuva 9.
Kuva 10.