Koskelan Jokke

Koskelan Jokke

Kauko Karioja muistelee kuvasta seuraavaa

Kaiketi huonojen yhteyksien vuoksi sukulaissuhteet eivät olleet kovin tiiviit, joten tuota Koskelan Jokkeakaan minä en kovin monta kertaa muista tavanneeni. Viimeisen kerran hänet näin, kun hän istui mättäällä Siikajoen rannassa Latolan rankassa noin kilometri joen yläjuoksulle päin siinä mistä Neittävänjoki yhtyy Siikajokeen.

Uittomiehet tapasivat korteerata rannan taloissa

Tapa ja käytäntö oli tosiaan sellainen. Muistissani on jokin sellainen kevät, jolloin uiton tässä vaiheessa Anttilan pirtin lattia oli täynnä uittolaisia yöpymässä. Jostakin syystä en osaa sitä muistoa yhdistää tuohon edellä kertomaani ajankohtaan, joka oli siis se päivä, jolloin liikekannallepano tapahtui kesäkuussa 1941. Tässä on muuten liityntä tarinaan Kohtalokas kesäpäivä, jonka Jarmo on kirjoittanut Martin kertomuksetn pohjalta.

Muistan Joken syöneen eväitään siinä joen törmällä ja juoneen maitoa pullosta. Han oli uiton häntinäporukan mukana juuri Anttilan kohdalla. Veli-Martin kanssa olimme tulleet muka ongelle, mutta lähdimme kuitenkin heti pois. Kun sitten tulimme kotipihaan, sinne tuotiin juuri käskyjä joukko-osaton perustamistilaisuuteen ja sitä myöten rintamalle. Tämän vuoksi tämä Joken näkeminen on jäänyt niin tarkasti mieleen.

Liikekannallepano kesällä 1941

Tuo päivä oli 17.06.1941, jolloin liikekannallepano tapahtui. Isä ja Tauno olivat olleet talvisodassa. Nyt sitten isän runsaan vuoden ja Taunon hiukan vajaan vuoden jälkeen oli taas lähdettävä. Minä olin tuolloin vasta 5 vuotias. En tainnut ihan käsittää, mitä edessä oli. Joukko-osato oli Jalkaväkirykmentti 11(jr11), joka perustetiin Kestilän kirkolla. Muistan kun isä ilmestyi sitten illemmalla osason perustamisen jälkeen kotiin. Hän oli pukeutunut sotilasasuun ja hänellä oli kivääri ja leipälaukku. Laukusta hän otti esille punakuorisen juustopallon puolikkaan ja tarjosi minulle maistettavaksi. Se haisi jalkahielle – ei oikein houkuttelevalle.